Keskimääräisellä PC-pelaajalla on kirjastossaan kymmeniä pelaamattomia pelejä. Alennusmyynnit, kimppapaketit ja ilmaisjakelut kasvattavat kasaa nopeammin kuin kukaan ehtii pelata. Lopputulos on paradoksi: mitä enemmän pelejä omistat, sitä vaikeampi on aloittaa yhtäkään. Tämä viiden vaiheen järjestelmä on toimituksen itse käyttämä – ja se toimii.
Vaihe 1: Tee täysinventaario – kerran
Listaa kaikki omistamasi pelaamattomat pelit yhteen paikkaan. Tähän riittää taulukko tai ilmainen seurantapalvelu kuten HowLongToBeat, joka näyttää samalla jokaisen pelin arvioidun keston. Inventaario tehdään vain kerran; sen jälkeen ylläpito vie minuutteja kuukaudessa.
Vaihe 2: Jaa kolmeen koriin
- Pelaan varmasti – pelit, joita ajattelet vähintään viikoittain. Yleensä alle 10 kpl.
- Ehkä joskus – kiinnostavat, mutta eivät kutsu juuri nyt.
- Rehellisesti: en koskaan – kimppapakettien täytteet ja impulssiostot. Piilota nämä kirjastonäkymästä kokonaan.
Vaihe 3: Rakenna kolmen pelin jono
Aktiivisessa pelijonossa saa olla enintään kolme peliä kerrallaan: yksi pitkä (30+ h), yksi keskipitkä (10–20 h) ja yksi lyhyt (alle 6 h, esimerkiksi COCOON). Näin sinulla on aina mielentilaan sopiva vaihtoehto ilman valintahalvausta.
Vaihe 4: Opettele hylkäämään ilman syyllisyyttä
Kahden tunnin sääntö: jos peli ei ole kahden tunnin jälkeen antanut sinulle yhtään hetkeä, jota haluat lisää, lopeta. Peli ei ole koe, jota täytyy suorittaa. Hylkääminen ei ole epäonnistuminen – se on kuratointia, ja se vapauttaa aikaa peleille, jotka ansaitsevat sen.
Vaihe 5: Ostosääntö – yksi sisään, yksi läpi
Uuden pelin saa ostaa vasta, kun jonosta on valmistunut (tai hylätty) yksi peli. Sääntö kuulostaa ankaralta, mutta muuttaa alennusmyynnit uhkasta suunnitelmaksi: toivelistasi kertoo tarkalleen, minkä pelin vuoro on seuraavaksi. Fiksut löydöt toivelistalle poimit oppaastamme Näin löydät piilotetut helmet ennen muita.
Tulokset
Toimituksen kolmen kuukauden kokeilussa läpipelattujen pelien määrä kasvoi noin 30 prosenttia ja heräteostot puolittuivat. Tärkeintä on kuitenkin muutos tunnetasolla: kirjasto ei enää ahdista, vaan odottaa.